Uusi sirkus - mitä se on?
Sirkuksen uudistuminen alkoi 1970-luvun alkupuoliskolla Yhdysvalloissa ja Ranskassa. Taiteiden välinen vuorovaikutus toi esiin sirkuksen käyttämättömiä mahdollisuuksia.
Uudet, vapaat sirkuskoulut alkoivat koota piiriinsä nuoria taiteilijoita, myös perinteisten sirkussukujen ulkopuolelta. Ajan yhteiskunnallinen radikalismi heijastui taiteeseen monin tavoin. Sirkus tarjosi fyysisyyttä ja suoraa kontaktia yleisöön.
Cirque nouveau – uusi sirkus kehittyi sirkuksen, teatterin, tanssin, musiikin, kirjallisuuden ja kuvataiteiden vuoropuhelusta. Taiteellisen ajattelun muutos johti sirkuksen perinteen uudelleen arvioimiseen.
Uusi sirkustaiteilijakoulutus syvensi taiteilijakuvaa taituruuden esittelijästä tulkitsijan ja tutkijan suuntaan. Esityksissä ohjelmanumeroketjut korvautuivat kokonaisteemalla tai tarinallisuudella. Eläinnumerot alkoivat jäädä kokonaan pois. Perinteisen sirkuksen pyöreä areena sai rinnalleen teatterinäyttämöt. Ikiaikainen, sukulaisuuteen perustuva sirkusseuruejärjestelmä modernisoitui uusien taiteilijaryhmien ja -kollektiivien syntyessä. Valtion taloudellinen tuki loi uudelle sirkukselle taiteellista vapautta.
Taiteilijakäsityksen muutos johti myös sirkuslajien aseman muuttumiseen.
Sirkuslajit itsenäistyivät taiteellisen tutkimuksen kautta. Jongleerauksesta
alkanut suuntaus teki mahdolliseksi yksittäisen sirkuslajin avulla tehdyt esitykset.
Uudesta sirkuksesta nykysirkukseen
Sirkuksen uudet muodot synnyttivät 1990-luvun puoliväliin tultaessa esitysmuodon, jossa sirkuslajien suhde muihin esittäviin taiteisiin oli tasavertainen. Tyyli nimettiin nykysirkukseksi. Nykysirkusesityksissä kiteytyvät uuden sirkuksen kehitystyön tulokset.
Nykysirkuksen taiteellinen perusta on vapaudessa. Sirkustaiteilijan ilmaisukieli syntyy sirkustekniikan ja taiteidenvälisten mahdollisuuksien kohdatessa. Nykysirkustaiteilija työskentelee itse määrittelemässään suhteessa sirkuksen ja muun esittävän taiteen historiaan, esitystilaan ja katsojaan.
Nykysirkuksen teokset ovat taiteilijan vuoropuhelua ympäröivän todellisuuden kanssa. Video- ja mediataide, musiikki ja visuaaliset ratkaisut kytkevät nykysirkuksen tämän päivän taidekenttään. Rajoituksia ei ole. Nykysirkuksen esitystyylien laaja kirjo kuvastaa nykytaiteen alati muuttuvaa moninaisuutta.
Katso Milla Aution artikkeli "Vanhalla ja uudella sirkuksella on eri areenat", Helsingin Sanomat 20.10.2007.
Huom. Artikkelia ei saa julkaista uudelleen missään sopimatta asiasta erikseen HS:n kanssa.
Circo Aereo & RinneRadio: Fritt Fall. Kuva: Heli Sorjonen.
