Suomalaisen sirkuksen lyhyt historia

Sirkus sai Suomessa alkunsa ranskalaisen Jean Lustrén taitoratsastusryhmän esiintymisestä Turussa kesällä 1802. Seuraavina vuosikymmeninä Suomi saavutti pysyvän aseman ulkomaisten sirkusseurueiden läpikulkumaana niiden matkatessa Tukholmasta Pietariin. Ensimmäisenä suomalaisena sirkuksena pidetään Helsingissä vaikuttaneiden Ducanderin veljesten 1896 kokoamaa sirkusta.

Itsenäisyyden ajan alussa sirkustaitoja esitettiin usein kiertävien tivolien lisänä. Pitkät välimatkat, talven ankaruus sekä valtion sirkukselle langettama korkea huvivero vaikeuttivat kannattavan sirkustoiminnan ylläpitämistä. Sirkuksen uusi tuleminen käynnistyi 1976 Carl-Gustaf Jernströmin Sirkus Finlandian aloittaessa toimintansa. Yritys on kolmessakymmenessä vuodessa kehittynyt kansainväliset mitat täyttäväksi sirkukseksi. Nykyisin Sirkus Finlandian ohella maatamme kiertää joukko pienempiä sirkusseurueita.

1970-luvulla perustettiin ensimmäiset nuorisosirkukset. Lasten ja nuorten huimasti lisääntynyt sirkusharrastus on kasvattanut uusia esiintyjä- ja katsojasukupolvia. Tänä päivänä Suomen 35 nuorisosirkuksessa sirkustaitoja harjoittelee yli 2100 oppilasta. Sirkuksen ammatillinen koulutus käynnistyi 1995 Turun ammattikorkeakoulussa. Koulutusta täydentää 2000-luvulla perustettu toisen asteen sirkuskoulutus Lahdessa.

Nykysirkuksen taidemuoto alkoi kehittyä Suomessa 1990-luvulla. Nykyisin ammattilaisryhmiä toimii kymmenkunta. Kansainvälisesti tunnetuimpia ovat maan vanhin ryhmä, Maksim Komaron ja Jani Nuutisen perustama Circo Aereo sekä Ville Walon ja Kalle Hakkaraisen  perustama Association WHS. Nykysirkuksen tuotantokeskus Cirko - Uuden Sirkuksen Keskus perustettiin 2002.

Suomessa sirkuksen julkinen rahoitus perustuu Taiteen keskustoimikunnan näyttämötaidetoimikunnan ryhmille jakamaan tukeen sekä keskustoimikunnan sirkusjaoston antamiin taiteilija- ja produktioavustuksiin. Muita sirkustaiteen tukijoita ovat kunnat, läänit sekä yksityiset säätiöt.

Lähteet: Markku Aulanko, Kari Nieminen: Sirkustaitojen käsikirja. Otava, 1989.
Tomi Purovaara: Nykysirkus. Like, 2005.

Kuva: Sirkus Finlandian ohjelmalehtinen vuodelta 1984. Markku Aulangon kokoelmat.